Hannele Tahvola
Jos nyt menet pois.
Yksi takuuvarmoista valinnoista levylleni, ja samalla yksi kaikkien aikojen suosikeistani, jo lapsuudestani lähtien, jolloin kuuntelin sitä Dusty Springfieldin rahisevalta LP-levyltä. ”If you go away”, kähisi Dusty sumuisella äänellään, viulut vaikersivat kaihoisasti taustalla. Jotenkin jo tuolloin ymmärsin, että jotkut laulut ovat klassikoita, koska niihin ei koskaan kyllästy.
Vasta lukioikäisenä kuulin ranskankielisen alkuperäisen version, Ne me quitte pas, jonka Jacques Brel, laulun säveltäjä ja sanoittaja, suorasukaiseen, lähes lausuvaan tyyliinsä tulkitsi. Laulu on ensimmäisen kerran julkaistu jo vuonna 1959, ja siitä on tehty cover-versioita mitä mielenkiintoisimmilla kielillä ihan tähän päivään asti. Wikipediasta löytyy maininta mm. tänä vuonna julkaistusta armeniankielisestä versiosta. Suomenkielisiä tekstejä on kaksi, Saukin ”Jos nyt menet pois” ja Liisa Ryömän ”Ala vetää vaan”. Näistä kahdesta Saukin teksti tavoittaa mielestäni paremmin sen Dusty-versiosta muodostamani mielikuvan, sumuisen ja tukahdutetun pelon ja tuskan, joka kulminoituu parhaiten lauseeseen
” Voisin jäädä vaikka varjoon synkimpään
jos sun vierelläs vain sen varjon nään.”
Minusta viis, kunhan vain jäät...
Jos nyt menet pois (Ne me quitte pas)
Jacques Brel, suom. Saukki
Jukka Nykänen – piano